Hailuoto

Kalastaja torppia

Oulussa ollessa, on hakeuduttava luontoon säännöllisesti. Yksi minulle tärkeistä paikoista on Hailuoto. Merimatka lautalla Hailuotoon kestää Oulunsalon rannasta puoli tuntia, toinen puolituntia menee kun ajaa Marjaniemen satamaan.

   Marraskuussa käydessä ne muutama ravintolat joita siellä on, olivat kiinni. Onneksi Shellin huoltoasema oli auki ja sain sieltä kaipaamani kahvikupposen. Sen tarjoili vanha pariskunta, joka oli pitänyt paikkaa koko ikänsä, myös sisustus oli suoraan lapsuudesta seitsemänkymmentä luvulta. Olin liikuttunut, jonkun koko elämä oli siinä, edessäni
  Hailuodossa on ihan oma tunnelmansa. Tienvarren talot ovat vanhoja maalaistaloja navettoine ja aittoineen. Marjaniemen sataman pienet, punaiset kalastaja torpat ovat vertaansa vailla. Ja tietenkin on kalastaja veneitä, kalan tuoksua ja lokkeja. Hailuodossa asuu paljon taiteilijoita, ja se huokuu energiasta. Luontoa on kunnioitettu asumisessa, kaikkialla on tilaa. 

   Marjaniemessä hiekkarantaa on silmin kantamattomiin, siellä on helppo liikkua pitkospuita pitkin. Siellä on myös tulistelu paikkoja. Joka vuodenaikana  meren ranta eri tavalla kaunis. Useasti  tuulen voima yllättää, kuten nytkin. En ikinä ennen ollut kokenut sellaista myrskyä. Tuuli yritti kaataa minut hurjalla voimallaan. Taivaan täyttivät tummat, paksut pilvet ja meri raivosi. Olin lumoutunut. Meressä oli raivopäistä voimaa. 

  Olin onnellinen myrskystä. Se oli täysi yllättätys. Sen voima, kauneus. Mietin omaa elämääni, milloin olin kokenut jotain vastaavaa; noin kaunista, voimakasta, yllättävää. Tuollaisia ovat olleet  kohtaamiset ihmisten kanssa. Ihmisten, joita ei ole ennen tuntenut, silti huomannut puhuvansa samaa kieltä, olevansa hetken samaa energiaa. Kuin olisi tunnettu aina. Olen pohtinut jotakin asiaa ja hän antaa siihen vastauksen. Silloin miettin, onko sittenkään sattumaa vai kaikki johdatusta, onko meillä ollut edellinen elämä.

Milloin sinä olet kokenut jotain kaunista,  voimakasta, yllättävää? 

Meren voima