Rakastan viherkasveja. Ne ovat kauniita. Niitä on minulla joka paikassa. Kasvien nimistä en ole varma, niimpä en niitä tähän laita. Viherkasvit tuovat luonnon sisälle, lähelleni, silloinkin kun en pääse ulos. Pörrö-kissan lempipaikka on makuuhuoneen ikkunalaudalla, kasvien takana piilossa. Tuon rottinkisen kukkatelineen ostin viidellä eurolla kirpparilta.
Olohuoneen vanhat pullot ovat saaneet seurakseen Ikean poistopisteestä pelastetut viherkasvit. Poistopisteet ja alennusmyynnit ovatkin oiva paikka hankkia edullisia kasveja.
Vanhojen esineiden seuraksi sopivat erinomaisesti viherkasvit. Putkiradio toimittaa hyvin kukkapöydän virkaa.
Roikkuvat viherkasvit ovat jostain syystä suosikkejani. Niitä voi laittaa vaikkapa kaappien tai vitriinien päälle. Ehkäpä edellisessä elämässä olen elänyt Italiassa.
Tämän lypsyjakkaran pelastin mummolan vanhasta navetasta. Sen päälle nostin kukkakorin, jossa on sekä eläviä kasveja että risukimppu.
Minulla ei ole hajuakaan, miksi jotkut viherkasvit menestyvät tietyissä paikoissa, toiset taas eivät. Minulla ei ole myöskään hajua, miten kukkia hoidetaan, kastelen niitä sitten, kun huomaan niiden olevan kuivia. Tämä kasvi viihtyy pianon ja kitaran luona, se taitaa pitää musiikista, kuten Pörrökin.
Myös keittiö on saanut osansa viherkasvivillityksestäni. Lasivitriinin päällä on vaihtuva kukka-repertuaari, siinä on paikka niillä kasveilla, jotka eivät muualle mahdu.
Keittiön ikkunoita koristavat amppeleissa roikkuvat kukat. Näin kasvit antavat viihtyisyyttä, mutta eivät vie liikaa pöytätilaa.
Hedelmäkorin viereen oli ihan pakko laittaa viherkasveja, muuten hedelmät olisivat olleet kovin yksinäisiä. Nuo elävät olennot tuntuvat viihtyvän keskenään.
Jottei mikään tila jäisi ilman viherkasvien puhdistavaa vaikutusta, seinälle laitettavat amppelit ovat hyvä keino asetella kukkia sellaiseen paikkaan, jonne se olisi muuten vaikeaa. Tässä tapauksessa eteiseen.
Käytävälle halusin laittaa muiston ukistani, ihmisestä, joka opetti minut arvostamaan luontoa. Tässä on ukin uimajakkara. Sen päälle piti tietenkin laittaa viherkasveja.
Pimeinkin nurkkaa saa eloa oikein valitusta viherkasvista joka siinä viihtyy. Toiset ovat valon lapsia, toiset rakastavat pimeää.
Minusta viherkasvit ovat kauniita myös kuolleina. Kylmän kuistin kasvit muistuttavat kesästä, siitä että luonnolla on oma rytminsä: aikansa levätä ja aikansa kukoistaa, niin on ihmiselläkin.
Mitä viherkasvit sinulle merkitsevät?
Kommentit
Lähetä kommentti