Porovahtina Inarissa
Joulun välipäivinä minulle tuli mahdollisuus mennä Inariin porotilan vahdin apulaiseksi isäntäväen ollessa muualla. Tilalla odotti seitsemän kotiporoa aitauksessa. Päivällä ne suorittivat tehtäväänsä turistien viihdyttäjinä; söivät rehua kädestä ja antoivat valokuvauttaa itseänsä. Porotilan vahteina oli tietysti myös koiria. Käpy ja Roi viihtyivät mieluiten ulkona, niiden turkki olikin pakkasen paksuntama, kiiltävä ja komea. Nämä vuotuiset veljekset haukkuivat poroja liian lähelle tulevat metsäneläimet hetkessä tiehensä. Olin kuullut juttuja poroja raatelevista ahmoista ja susista, joista poromiehet eivät luonnollisesti pitäneet lainkaan. Nämä mainiot vahti-koirat saivat ruokansa heti aamusta. Sitten päivä kuluikin keskenään telmiessä, ja kai ne haaveilivat metsästysretkistä isäntänsä kanssa. Tila sijaitsi keskellä metsää, rauhaisalla paikalla, järven rannalla. Sitä ympäröivät kuuset, männyt ja koivupuut, jotka lumen painosta taivuttivat oksansa metsäneläinten suojaksi. L