Pörrö

Minun nimeni on Pörrö. Olen tyttökissa. Minä synnyin huhtikuussa - 18. Tähän perheeseen minut tuotiin juhannuksen jälkeen. Kesän lempipaikka Angelissa oli vanhan astiakaapin pannualunen. Sen päältä oli turvallista katsella maailmaa.
Ihmeellistä oli etenkin suuri piha. Porrasta pidemmälle en heti uskaltautunut lähteä. Sääskiä ja kärpäsiä oli kiva jahdata, vaikkei niitä kiinni saanutkaan.
Kanaa hyytelössä on lempiruokani. Sen jälkeen on mukava köllähtää päiväunille auringon lämpöön.
Ikkunasta on kiva katsella ulos ja haaveilla.

Kissat ovat kiehtoneet minua lapsesta saakka. Viettäessäni kesiä mummolassa, kissat olivat osa maalaistalon arkea. Niillä oli myös hyödyllinen tehtävä pyydystä navetasta hiiriä. Olin silloin äärettömän allerginen kissoille, mutten malttanut pitää näppejäni erossa niistä. Ja se kannatti, sain siedätyshoitoa, en ole enää allerginen kissoille. 

Kissojen sielunelämästä on mahdotonta päästä perille. Ne ovat itsenäisiä ja oikukkaita olentoja. Tekevät kuten haluavat. Vaikka välillä näyttää, etteivät ne viis välitä ihmisistä, tosi paikan tullen, kun joku kaipaa lohdutusta, kissa hiippailee varovasti tämän viereen, asettautuu sydämen lähelle ja alkaa kehrätä. Sen läsnäolo rauhoittaa. Ei ihme, että eläimiä on alettettu käyttää terapiassa. Eläimissä on luonnon parantavaa voimaa. 

Mitä eläimet sinulle merkitsevät? 

Nyt olen jo iso kissa, mutta silti leikkisä. Joulussa parasta olivat lahjapaperit. Koko elämässä parasta ovat syli ja rapsutukset.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilkillä

Lapin taikaa ja Luonnon voimaa taidenäyttely

Lapin kivet