Mustikassa Angelissa
On syyskuinen lämmin ilta Angelissa. Olen päättänyt löytää mustikoita piirakkaan, ehkäpä myös pakastimeen. Kävelen läheistä metsätietä tutulle suolammelle, jonka ympärillä kohoaa mäntymetsä. Uskon mustikoita löytyvän sieltä. Katselen ympärilleni. Suomaisema karheine kivineen, pehmeine hetteineen ja vaivaiskoivuineen on aina yhtä kiehtova. Huomaan syksyn läheisyyden. Värit ovat muuttuneet kellertävimmiksi. Tuulen tuomissa tuoksuissa on aavistus tulevasta talvesta. Lapin metsissä liikkuessa törmään usein luihin. Nyt huomaan sammalten ja varpujen lomassa poron pääkallon. Jotain taikaa siinä on. Poroja on niin paljon, että väkisinkin aina jonkun maallinen elämä päättyy. Toisaalta miksipä suremaan, nuo Lapin eläimet ovat saaneet elää villinä ja vapaina erämaassa. Syntyä ja kuolla kotonaan. Maaruska Lapissa on ihmeellisen voimallinen. Näen jo pienen siivun siitä mitä on tulossa, kun syksy etenee ja kesä vaihtuu talveksi. Punaisena hehkuvat varvut sokaisevat loistol