Mustikassa Angelissa


On syyskuinen lämmin ilta Angelissa. Olen päättänyt löytää mustikoita piirakkaan, ehkäpä myös pakastimeen. Kävelen läheistä metsätietä tutulle suolammelle, jonka ympärillä kohoaa mäntymetsä. Uskon mustikoita löytyvän  sieltä.

Katselen ympärilleni. Suomaisema karheine kivineen, pehmeine hetteineen ja vaivaiskoivuineen on aina yhtä kiehtova. Huomaan syksyn läheisyyden. Värit ovat muuttuneet kellertävimmiksi. Tuulen tuomissa tuoksuissa on aavistus tulevasta talvesta. 

Lapin metsissä liikkuessa törmään usein luihin. Nyt huomaan sammalten ja varpujen lomassa poron pääkallon. Jotain taikaa siinä on. Poroja on niin paljon, että väkisinkin aina jonkun maallinen elämä päättyy. Toisaalta miksipä suremaan, nuo Lapin eläimet ovat saaneet elää villinä ja vapaina erämaassa. Syntyä ja kuolla kotonaan. 

Maaruska Lapissa on ihmeellisen voimallinen. Näen jo pienen siivun siitä mitä on tulossa, kun syksy etenee ja kesä vaihtuu talveksi. Punaisena hehkuvat varvut sokaisevat loistollaan ja kauneudellaan. Vastakohtaisuutta näkymään tuovat harmaat, kelottuneet puunkäkkyrät. 

Huomaan vihdoin siniset mustikat. Poimin niitä astiaani. On ihana tuntea niiden pehmeys ja lämpö sormissani. Työ on hidasta, mutta mihinpä minulla on kiire. Kuuntelen erämaan hiljaisuutta. Vain tuttu kuukkeli käy tervehtimässä viereisessä männyssä. 

Astia täyttyy pikkuhiljaa mustikoista. Ne ovat luontoäidin lahja minulle, piirakkaan ja pakastimeen. Itse lahjoitan luonnolle kiitollisuutta. Olen saanut kokea jälkeen kerran lapin taikaa ja luonnon voimaa. 

Ilta hämärtyy. On aika jättää suolampi ja erämaa, suunnata metsätietä takaisin mökille. Jätän hyvästit koivupuulle, joka on jo vaihtanut vihreän pukunsa keltaiseksi. Kun seuraavan kerran tulen tänne, maisema on jälleen muuttanut muotoaan. 

Mustikkapiirakka maistuu taivaalliselle vanilija jäätelön kera. Sitä on saatava vielä lisää. Ehkäpä käyn vielä seuraavanakin päivänä mustikassa. Marjastus on kivaa, kun poimii vähän kerralla eikä pidä kiirettä.

Mistä sinä olet kiitollinen luonnolle? 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lappi, sääsket ja makkaranpaisto

Kuva
Makkaranpaistoa ja sääskien karkoitusta Inarissa Makkaranpaisto Inarissa osottautui yllättävän haasteelliseksi tehtäväksi. Sääskiä oli nimittäin vielä heinäkuun lopussakin todella paljon. Oululaisella, kaupunkilaisella ihmisellä ulos ei ollut mitään asiaa ilman kunnon sääskihattua ja paksuja vaatteita. Paikallisten poromiesten mukaan sääskiä ei edes ollut paljoa, oli ollut enemmänkin. Niin, ainoa paikka muuten, missä saattoi nauttia auringonpaisteesta ilman sääskiä, oli aava järvi, vene vaan sinne ja ankkuri pohjaan.  Päälaella kävi kauhea kuhina ja ininä. Jo kymmenen kertaa kymmenen sentin alueella laskin olevan parikymmentä sääskeä. Tuntui, että ne menivät läpi vaatteista, ja pujottautuivat pistämään pienemmästäkin raosta. Ihoa kutitti jo aiemmat sääskien syömät. Kutitti, vaikka olin laittanut ihoa rauhoittavaa voidetta. Veriläiskiä ja lintattuja sääskenraatoja löytyi vaatteista sieltä täältä. Olo ei ollut kovinkaan hehkeä.  En suosinut sääskimyrkkyä yleensä, k...
Lue lisää

Maalaamassa

Kuva
Torstai on maalauspäivä. Olen käynyt Limingan taidekoululla maalamassa jo kolmena talvena, enemmän tai vähemmän.    Olin jo kauan haaveillut tuosta taidekoulusta, kunnes rohkaistuin menemään sinne kevätalveksi -17. Haave toteutui koulutusrahaston maksamalla tuella. Korvaus ei ollut järin suuri, olin köyhä, mutta koin eläväni rikasta elämää. Sain tehdä sitä mitä rakastin.    Tuo kevät talvi oli yksi elämäni parhaista. Aamulla ei väsyttänyt nousta, kun tiesin pääseväni omaan työpisteeseen, jossa maaalukset odottivat. Olin vapaalinjalla, ja sitä se nimensä mukaisesti olikin; vapaata maalaamista omista mielenkiinnoista käsin. Muut samanhenkiset ihmiset ja opettaja toivat energian, jota yksin maalatessa ei olisi voinut saavuttaa.     Olen jatkanut maalaus-harrastusta epäsäännöllisen säännöllisesti, niin että käyn maalaamassa tortaisin. Maksua se tekee n. 70e kuukaudessa, sisältäen työtilojen ja opetuksen lisäksi ruuan.     Maalaamisessa tuntee...
Lue lisää

Lähi-luonto

Kuva
Jo muutama päivä pelkästään sisällä oloa on liikaa.  Sorrun välillä ajatteluun; ei nyt, väsyttää, on liian kylmä, ei ole aikaa ulkoiluun. Arki vie mukanaan. Mutta kun viimein saan puettua lämpimästi, paiskaan ulko-oven kiinni ja tunnen raikkaan tuulen kasvoillani, kaikki on siinä. Ihmettelen, miksen ole tullut jo aiemmin. Suuntaan matkani useimmiten johonkin Oulujoen varteen. Tällä kertaa reittini kulkee lähimaastoon, Myllyojan rannasta joen jäälle. Auringolla on uskomaton voima. Sen kauneus lumoaa kerta toisensa jälkeen. Katselen, kuinka se kajastaa puiden takaa punertavana, laskien joen jäälle sateenkaaren värisen viuhkan.  Joen jäällä on hiljaista. En voisi uskoa, että olen vain muutaman kilometrin päässä Oulun keskustasta. Jäällä kulkee kävelypolku ja hiihtolatu, sekä eri eläinten tassujen jälkiä. Koivujen oksat ovat lumen huurruttamia, näyttää kuin niissä kimaltelisi timantteja. Rantatörmän mäntymetsä on kuin satukirjasta. On valoa ja varjoa. Voin hyvin kuvi...
Lue lisää