Lähi-luonto

Jo muutama päivä pelkästään sisällä oloa on liikaa.  Sorrun välillä ajatteluun; ei nyt, väsyttää, on liian kylmä, ei ole aikaa ulkoiluun. Arki vie mukanaan. Mutta kun viimein saan puettua lämpimästi, paiskaan ulko-oven kiinni ja tunnen raikkaan tuulen kasvoillani, kaikki on siinä. Ihmettelen, miksen ole tullut jo aiemmin.

Suuntaan matkani useimmiten johonkin Oulujoen varteen. Tällä kertaa reittini kulkee lähimaastoon, Myllyojan rannasta joen jäälle.

Auringolla on uskomaton voima. Sen kauneus lumoaa kerta toisensa jälkeen. Katselen, kuinka se kajastaa puiden takaa punertavana, laskien joen jäälle sateenkaaren värisen viuhkan. 

Joen jäällä on hiljaista. En voisi uskoa, että olen vain muutaman kilometrin päässä Oulun keskustasta. Jäällä kulkee kävelypolku ja hiihtolatu, sekä eri eläinten tassujen jälkiä. Koivujen oksat ovat lumen huurruttamia, näyttää kuin niissä kimaltelisi timantteja.

Rantatörmän mäntymetsä on kuin satukirjasta. On valoa ja varjoa. Voin hyvin kuvitella siellä menninkäisten ja keijujen leikkivän kuurupiiloa keskenään.

 Taas totean, että ulkona kävely rauhoittaa ja rentouttaa mieltäni. Arjen huolet unohtuvat. Luonnon kauneus ja voima ovat ihan lähellä minua. Jo lyhyt, puolen tunnin kävely lähimaastossa riittää, ja olen kuin uusi ihminen.

Mikä on sinun lähi-luontosi ja mitä se sinulle antaa?