Terttu Jurvakaisen taidenäyttelyssä

Värien hehkua

Olen aina pitänyt Terttu Jurvakaisen taiteesta. Hänen värikylläiset öljyväri-maalauksensa ovet puhutelleet minua vuodesta toiseen, ja useana kesänä olenkin vieraillut Tertun taidegalleeriassa Muhoksella, 35 km päässä Oulusta. Tämän taiteilijan tauluissa on abstraktisuutta ja esittävyyttä sekaisin. Mitä kauemmin niitä katsoo, sitä enemmän niistä löytyy eri ulottuvuuksia ja hahmoja. Jokainen näkee ne omalla tavallaan. Taulut syttyvät elämään. Tauluissa on sielu. 

Terttu Jurvakaisen omien taulujen lisäksi tiloissa on mm. grafiikkaa, veistoksia ja lasitöitä vierailevilta taiteilijoilta. Tilat ovat avarat ja luonnonvaloa tulvii sisään suurista ikkunoista, joita tuntuu olevan kaikkialla. Oman lisänsä rauhaisaan tunnelmaan tuo glassinen musiikki ja veden solina. Onpa tilassa flyygelikin. Taiteen katselun lomassa voi juoda kupin kahvia ja nauttia kakkupalan. Nämä kuuluvat pääsylipun hintaan. 

Entiten minua puhuttelee teos nimeltä Aavistus keväästä. Se tumman sininen taulu, josta tulee välittömästi mieleen Lapin kaamos. Aika jolloin aurinko pysyy taivaanrannan alapuolella ja päivän kirkkaimpanakin hetkenä vain kajastus valosta hieman vaalentaa tummaa sineä. Yön taivaalla loistavat vihreät revontulet. Keväästä voi vain haaveilla. Mutta odotus palkitaan, onnellinen on tuo päivä kun aurinko ensimmäisen kerran näyttäytyy jälleen. Muistan tuon taianomaisen hetken Inarista viime talvelta, kuinka kaunis hehkuvan oranssi aurinko olikaan. 

Taide elämys Terttu Jurvakaisen galleriassa on ehdottomasti kokemuksen arvoinen. Talossa ja sen puutarhassa henkii japanilaistyyppinen minimalistisuus ja rauha. Kokonaisyydessaan paikka hellii kaikkia aisteja. Ja itse taiteilijan tapaaminen on myös mielenkiintoista: mustiin pukeutunut, tumma, hoikka nainen pujahtaa käymään senän takana kotonaan, kunnes tulee taas myömään lippuja ja kahvionsa antimia. Taulujaan taiteilija ei halua selittää, niin, jokainenhan näkee ne omalla tavallaan. Talveksi Terttu Jurvakainen vetäytyy yksinäisyyteensä, maalaamaan ja haaveilemaan seuraavan kesän näyttelystä. Monitoiminainen.

Tämän kesän Terttu Jurvakaisen näyttelyssä voi käydä vielä ke-su, klo 12-17, 25.8 asti. Suosittelen.

Mikä taidekokemus on puhutellut sinua tänä kesänä? 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Saamelaisten Pyhä paikka

Kuva
Matka Ukonsaarelle Matka Inarinjärven Ukonsaarelle oli ehdottomasti kokemuksen arvoinen. Saari on inarinsaamelaisille pyhä paikka, seita, jossa on aikoinaan palvottu miespuolista Jumalaa Ukkoa, Äijihiä. Mantereen puolella on puolestaan ollut Akku, naispuolinen Jumala. Vain miehet ovat päässeet tuolle Ukonsaarelle, naiset Akku-saarelle. Ukonsaari on 30 metriä korkea, sen huipulle pääsee nykyisin portaita pitkin.  Saaren päälle kiivetessä mielikuvitus laukkaa entiseen aikaan. Voin vain kuvitella miten jännittävää on ollut venematka Ukonsaarelle suuren Inarinjärven poikki, 11 kilometrin päähän mantereesta. Kuinka sää on voinut muuttua hetkessä. Ja miten jännitävää on ollut astua saarelle, mennä sen onkaloihin, joissa uhrimenoja on pidetty. Jumalaa on lepytetty eri keinoin: eläinten luilla, sarvilla, kalapäillä jne. Poromiehet, peuranpyytäjät ja kalastajat ovat kukin tuoneet omat uhrilahjansa. Uhrilahjoja on löytynyt saaren luolista, vanhimmat niistä on arvioitu olevan jopa
Lue lisää

Kaamos

Kuva
Saavuin tapaninpäivän iltana Angeliin. Yö oli pilkkopimeä, niin pimeää en ollut ikinä ennen nähnyt. Seuraavana aamupäivänä lähdimme kävelemään metsätietä tutulle lammelle. Pakkasta oli sopivasti viidentoista asteen tienoilla. Lunta ei ollut vielä kymmentäsenttiä enempää, mutta maaston mäkisyys tuntui raskaalta kävellä, vaatetta oli ilmiselvästi liikaa. Päivän kirkkain hetki oli puolenpäivän ja kahden välissä. Aurinkoa ei todellakaan näkynyt kaamosaikaan, mutta taivas kaunis, värjäytyen sinisen ja violetin eri sävyistä. Makoilimme lumessa katsellen puun latvoja. Oli aivan hiljaista. Mieli tyhjeni huolista, sen täytti syvä rauha. Vain tämä hetki. Olin kiitollinen, että sain olla siinä.  Kävelyretken jälkeen laskeuduimme mäkeä alas rantaan. Kodan puut töököttivät pystyssä tutuilla paikoillaan, niiden päälle on tarkoitus laittaa kangas suven tultua. Nuotion sytyttäminen kosteista puista vaati taitoa; on vuoltava puukolla puu lastuille, jotta tuli saa tarttumapintaa ja puhalletta
Lue lisää

Lapin kivet

Kuva
Kivien kertomaa Kivet ovat kiehtovia. Varsinkin Lapissa kivet ovat erityisen kauniita. Tuntuu kuin niiden pintoihin muodostuneilla kuvilla olisi ihan oma salainen tarinansa kerrottavaksi meille ihmisille. Mitä kauemmin niitä tuijottaa, sitä enemmän ne alkavat elää.  Tässä kuvassa näen kartan, suomalaisen maiseman, suon, suolammen. Sellainen on ihan lähelläni, Inarin mökillä. Rentoutumuspaikka, jossa on aivan hiljaista, jossa vain kuukkelit tulevat tervehtimään. Ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan kokeakseen rauhaa. Tämä blogi on kirjoitettu näistä maisemista. Laskuvarjohyppääjä! Kuvassa silmiini näyttäytyy laskuvarjohyppääjä. Aikamoista tuntemattomaan hyppäämistä elämä välillä onkin. Itse vaihdoin kevään aikana sekä Oulun kotini että työpaikkani fyysistä olinpaikkaa. Blogiakaan en ehtinyt päivittää, nyt ahkeroidun siinä.  Tässä kuvassa näen ilmiselvästi tähtiä. Lumitähtiä. Ne vievät välittömösti lapsuuteen. Istuin mummolan vintin portailla ja katselin
Lue lisää