Saamelaisten Pyhä paikka

Matka Ukonsaarelle


Matka Inarinjärven Ukonsaarelle oli ehdottomasti kokemuksen arvoinen. Saari on inarinsaamelaisille pyhä paikka, seita, jossa on aikoinaan palvottu miespuolista Jumalaa Ukkoa, Äijihiä. Mantereen puolella on puolestaan ollut Akku, naispuolinen Jumala. Vain miehet ovat päässeet tuolle Ukonsaarelle, naiset Akku-saarelle. Ukonsaari on 30 metriä korkea, sen huipulle pääsee nykyisin portaita pitkin. 


Saaren päälle kiivetessä mielikuvitus laukkaa entiseen aikaan. Voin vain kuvitella miten jännittävää on ollut venematka Ukonsaarelle suuren Inarinjärven poikki, 11 kilometrin päähän mantereesta. Kuinka sää on voinut muuttua hetkessä. Ja miten jännitävää on ollut astua saarelle, mennä sen onkaloihin, joissa uhrimenoja on pidetty. Jumalaa on lepytetty eri keinoin: eläinten luilla, sarvilla, kalapäillä jne. Poromiehet, peuranpyytäjät ja kalastajat ovat kukin tuoneet omat uhrilahjansa. Uhrilahjoja on löytynyt saaren luolista, vanhimmat niistä on arvioitu olevan jopa 1300-luvulta saakka. Ukon palvontaa saamelaiset ovat harjoittaneet saarella 1800-luvun loppuun saakka. 


 Kallioiden päällä tuulee. Tunnen itseni pieneksi. Tunnen olevani lähellä taivasta, ehkä samaa Jumalaa jota saamelaiset ovat palvoneet. Heidän Jumalansa ei ole ollut kristinuskon Jumala, vaan henget, joita on ollut kaikkialla, kivissä, puissa, eläimissä, luonnon hengissä. Näkymätön ja näkyvä ovat olleet yhtä tärkeässä osassa arkea. Olen sanaton. 


Ukonsaari on todellakin pyhä paikka. Siellä käynti saa miettimään muinaisten saamelaisten voimakasta luontoyhteyttä. Kuinka luontoa on rakastettu, pelätty, se on antanut, ottanut, ollut koko elämä. Jumala. Miten luonto on ollut osa ihmistä ja ihminen osa luontoa. Luontoa on siis luonnostaan suojeltu. Tuossa olisi opittavaa. 


Matka Ukonsaarelta mantereelle Inarin kylälle taittuu mukavasti ja turvallisesti risteilyaluksella, toisin on ollut ennen. Saamelaisten museo ja luontokeskus Siida sijaitsee aivan sataman vieressä. Siellä käynti onkin toinen juttu ja avaa varmasti lisää saamelaista kulttuuria. Tutkimusmatkani on alkanut.

Ukonsaarella koin pyhyyttä, luontoyhteyttä, mitä nämä asiat sinulle merkitsevät? Seuraavan blogini teen taas parin viikon päästä.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lapin taikaa ja Luonnon voimaa taidenäyttely

Kuva
Idea taidenäyttelyn pitämisestä syntyi viime talvena, kun huomasin Oulun kaupungin kirjastolla haun seuraavan talven näyttelyistä. Hetken intuitiosta tein haun, oihan minulla paljon materiaalia, jota en ollut vielä hyödyntänyt missään. Ilokseni minut hyväksyttiin näyttelyn järjestäjäksi. Alkoi suunnittelu, miten näyttelyn toteuttaisin.  Lapin taikaa ja Luonnon voimaa näyttely sisältää taulujani, valokuviani, sekä Luonnosta löydettyjä aarteita. Se on matka Oulusta Inariin. Se on kunnian osoitus Pohjoisen luonnolle. Lapin luonnossa on jotain pyhän mystistä ja voimauttavaa, jota haluan jakaa näyttelyn kautta muillekkin. Näyttely kestää 11.12.2019-2.1.2020 Oulun kaupungin kirjastossa. Tammikuun se on Utajärven kirjastossa.  Lajittelin näyttelyn neljän vuodenajan mukaan: talvi, kevät, kesä, syksy. Ensimmäiseen vitriiniin tulivat valokuvani. Tein ne kollaasiksi, koska kuvia oli paljon ja ne olisivat vieneet yksittäisinä kuvina paljon tilaa. Kuvat ovat kauniita muistoja eri paikoi
Lue lisää

Pilkillä

Kuva
Talviaamu Angelissa aukesi puolipilvisenä. Päätin lähteä pilkille läheiselle Pyhäjärvelle. Onneksi sinne oli tehty jälki moottorikelkalla, sillä polun sivulle astuessa paljastui totuus lumen tilasta, sitä oli haaruksiin saakka ja se oli märän sohjoista. Alhaalla rannassa odottikin tuttu tunturi ja sen kyljessä oleva järvi sekä joen suisto. Vesistö oli jo puolisula. Oli tiedettävä mihin astui. Tein muutamia reikiä poralla joelle niihin kohtiin, missä ei ollut vielä sulaa. Vaikka jää oli jo pehmeää, reijän saaminen oli työsevää hommaa. Olin kuullut paikallisilta kalamiehiltä, että tästä jokisuistosta sai keväällä saaliikseen kutemaan noussutta siikaa. Tosin epäilin, että ajankohta taisi olla hieman aikainen siihen hommaan.  Pilkkivapoja uistimineen löytyi vanhasta navetasta peräti neljä, eli oli tällä joella ja järvellä kalastettu aiemminkin entisten mökin omistajien toimesta. Kaupungista olin tuonut keinotekoisia matoja syötiksi koukkuun. Matojen haju oli kyllä yhtä kuvottava
Lue lisää

Lapin kivet

Kuva
Kivien kertomaa Kivet ovat kiehtovia. Varsinkin Lapissa kivet ovat erityisen kauniita. Tuntuu kuin niiden pintoihin muodostuneilla kuvilla olisi ihan oma salainen tarinansa kerrottavaksi meille ihmisille. Mitä kauemmin niitä tuijottaa, sitä enemmän ne alkavat elää.  Tässä kuvassa näen kartan, suomalaisen maiseman, suon, suolammen. Sellainen on ihan lähelläni, Inarin mökillä. Rentoutumuspaikka, jossa on aivan hiljaista, jossa vain kuukkelit tulevat tervehtimään. Ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan kokeakseen rauhaa. Tämä blogi on kirjoitettu näistä maisemista. Laskuvarjohyppääjä! Kuvassa silmiini näyttäytyy laskuvarjohyppääjä. Aikamoista tuntemattomaan hyppäämistä elämä välillä onkin. Itse vaihdoin kevään aikana sekä Oulun kotini että työpaikkani fyysistä olinpaikkaa. Blogiakaan en ehtinyt päivittää, nyt ahkeroidun siinä.  Tässä kuvassa näen ilmiselvästi tähtiä. Lumitähtiä. Ne vievät välittömösti lapsuuteen. Istuin mummolan vintin portailla ja katselin
Lue lisää