Lapin taikaa ja Luonnon voimaa taidenäyttely

Idea taidenäyttelyn pitämisestä syntyi viime talvena, kun huomasin Oulun kaupungin kirjastolla haun seuraavan talven näyttelyistä. Hetken intuitiosta tein haun, oihan minulla paljon materiaalia, jota en ollut vielä hyödyntänyt missään. Ilokseni minut hyväksyttiin näyttelyn järjestäjäksi. Alkoi suunnittelu, miten näyttelyn toteuttaisin. 

Lapin taikaa ja Luonnon voimaa näyttely sisältää taulujani, valokuviani, sekä Luonnosta löydettyjä aarteita. Se on matka Oulusta Inariin. Se on kunnian osoitus Pohjoisen luonnolle. Lapin luonnossa on jotain pyhän mystistä ja voimauttavaa, jota haluan jakaa näyttelyn kautta muillekkin. Näyttely kestää 11.12.2019-2.1.2020 Oulun kaupungin kirjastossa. Tammikuun se on Utajärven kirjastossa. 

Lajittelin näyttelyn neljän vuodenajan mukaan: talvi, kevät, kesä, syksy. Ensimmäiseen vitriiniin tulivat valokuvani. Tein ne kollaasiksi, koska kuvia oli paljon ja ne olisivat vieneet yksittäisinä kuvina paljon tilaa. Kuvat ovat kauniita muistoja eri paikoista; Koitelista sinisenä talvipäivänä, Angelista jäiden sulaessa, Värtön rannalta voikukkien kukkiessa ja Hartaanselältä syksyisenä kuutamo-aamuna.

Tauluja olen maalannut parin vuoden sisällä Limingan taidekoululla, kotonani Oulussa sekä mökilläni Inarissa. Ne ovat maisema aiheisia akryyli maalauksia. Nekin on jaoteltu vuodenaikojen mukaan. Ensimmäisenä taulujen vitriinin tuli talvi, näyttelyn ajankohdan mukaan. Lapin torpassa on jotain samaa tunnelmaa kuin mökissäni, ja se on maalattu siellä, joten se on minulle rakas. Toisaalta revontulet ja kuutamo ovat hyvin voimallisia vastakohtaisuuksia talvisen pimeyden kanssa ja siksi myös tärkeitä.

Kevät on minulle henkilökohtaisesti paras vuodenaika. Valon lisääntyessä myös energiani lisääntyy ja mielialani nousee. Auringon nousu Tuiran rannalla tuo mieleeni menneen avanto-uinti harrastukseni, silloin olin luonnon kanssa yhtä. Toisaalta luonnossa heräävät kasvit ovat hyvin kauniita, kuten Niittyleinikit. Käytyäni Villiyrttikurssin viime keväänä, olen myös hyödyntänyt kasvejs ruuan laitossa, ja siihen nuoret versot ovat parasta.

Ajan Oulusta kohti Inaria, sillä kertaa Ranuan ja Kemijärven kautta. Matka kestää koko yön, koska yötön yö tekee yöstä niin kauniin, että on vähä väliä pysähdyttävä valokuvaamaan. Tunnelma on Satukirjamainen auringon värjätessä tyyntä vesistöä vaaleanpunaisen eri sävyillä. Tästä on muistona Inarinjärvi aiheinen taulu. Tunturipuro on taas muisto matkalta Angelista Karikasniemen kautta Norjaan.

Syksyyn liittyy tiettyä haikeutta lyhyen valoisan kesän loppumisesta ja pitkän pimeän talven alkamisesta. On aika pysähtyä, kääntyä sisäänpäin. Syksyssä voi olla levon lisäksi myös räjähtävää voimaa, puhdistavaa ja uudistavaa energiaa. Niin on erityisesti Hailuodossa, joka on eräs minulle tärkeistä Oulun läheisistä paikoista. Rakastan siellä erityisesti myrskyä meren rannalla, ja tunnetta että on luonnon armoilla, mutta silti ei ole mitään pelättävä. Luotan. Siitä kertoo Hailuoto aiheinen taulu.

Valokuvia ja tauluja elävöittävät Luonnon omat taideteokset, joita olen löytänyt metsistä ja rannoilta. Eräs minulle tärkeimmistä on poron pääkallo. Se on löytynyt Angelin metsistä. Se on saamelaisten poronhoitajien aluetta, jossa kuolema on yhtä elämän kanssa. Luonnon kiertokulku on vääjäämätön ja luonnollinen asia, josta ei siellä tehdä sen suurempaa numeroa. Lapin taikaa ja Luonnon voimaa näyttely lähtee eteenpäin, loppuu joskus. Pääkallo palaa paikalleen vanhaan rekeen. On aika jonkun muun. Niin on kaikki elämässä. Kiitos, että olen saanut tehdä tämän näyttelyn.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit